#CAPkuntoon kampanjan lausuntoesimerkkejä CAP-luonnokseen
Maa- ja metsätalousministeriö suunnittelee parhaillaan yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) ohjelmakautta vuosille. 2023-2027. Tällä hetkellä kansalliseen CAP-luonnokseen kerätään lausuntoja 10.9. saakka. Juuri nyt on tärkeää, että mahdollisimman moni antaa kommenttinsa luonnoksen epäkohdista ja myös ehdotuksensa ilmastokestävän, ympäristön ja eläinten hyvinvointia edistävän maatalouspolitiikan aikaansaamiseksi.
Lausunnon voi käydä antamassa lausuntopalvelun kautta osoitteessa https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=dbf260c4-ab07-4506-a240-7e881ef41358. Lausuntopalveluun tulee rekisteröityä ja tehdä vahva tunnistautuminen pankkitunnuksilla, jonka jälkeen voit jättää lausunnon. Lausunnon voi tehdä yksityishenkilönä tai organisaation edustajana.
Jos lausuntojen jättämisestä herää kysymyksiä, voitte ottaa yhteyttä #CAPkuntoon kampanjakoordinaattoriin Milka Keinäseen, .
Lausuntoesimerkit
Alla olevat lausuntoesimerkit ovat #CAPkuntoon -kampanjan aktivistien kokoamia yhteistyössä Luomuliiton, WWF:n, Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Animalian asiantuntijoiden kanssa.
Lausunnot on laitettu niihin liittyvän alaotsikon alle, jotka löytyvät myös lausuntopalvelusta. Voit kopioida vastauksia tästä dokumentista suoraan lausuntopalveluun, mutta pieni muokkaaminen tai asian uudelleen sanoitus on suositeltavaa. Lausunnot noudattavat rakennetta, jossa ensin esitämme kritiikkimme CAP-luonnosta koskien, jonka jälkeen esitämme oman ehdotuksemme. Joissain kohdissa on erikseen kirjoitettu ”Mistä on kyse”-osio, jossa aihetta avataan enemmän, mutta niitä ei tarvitse sisällyttää lausuntoihin.
1. Strategia ja interventiologiikka
Kritiikki: Ohjelman interventiologiikka ei toimi. Ohjelmalla tulee pyrkiä selviin ympäristötavoitteisiin, mutta niin ei ole vielä tehty. Osasyy tähän on, että ohjelman ympäristövaikutusten arvio ilmestyi vasta 11 päivää ennen luonnoksen lausuntoajan loppua. Sen tulosten perusteella luonnos ei ole nyt ympäristön osalta riittävä vaan sitä, toimenpiteitä ja rahoituksia tulee jatkotyössä muuttaa.
Ehdotus: Ympäristökorvauksen leikkauksesta tulee luopua ja rahaa siirtää mm. luonnonhaittakorvauksesta ja erilaisten koneiden hankkimisesta tehokkaisiin ympäristötoimenpiteisiin. Sellaisia on kuvattu muun muassa Suomen Luonnonsuojeluliiton Kestävän maatalouden tiekartassa, jonka ehdottamia toimenpiteitä, niiden laajuutta, kannustavuutta ja houkuttelevuutta tulee lisätä niiden rahoitusta lisäämällä.
2.5. Erityistavoite 5: Kestävän kehityksen edistäminen ja luonnonvarojen (kuten vedet, maaperä ja ilma) tehokas hoito
Kritiikki: Kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käytön vähentämiselle ei ole asetettu määrällistä vähennystavoitetta CAP-suunnitelmassa, vaikka Pellolta pöytään -strategiassa on kirjattuna tavoite puolittaa nämä.
2.9. Erityistavoite 9: Parannetaan tapaa, jolla EU:n maatalous vastaa ruokaa ja terveyttä koskeviin uusiin yhteiskunnan vaatimuksiin, mukaan lukien turvallinen, ravitseva ja kestävällä tavalla tuotettu ruoka, ruokahävikki sekä eläinten hyvinvointi
Kritiikki: Terveellisen ja kestävän ruokavalion edistämiseksi lihankulutuksen vähentäminen on keskeinen toimenpide, mutta se on mainittu vain osion alussa. Sen sijaan kestävyydestä on nostettu erityisesti esiin ruokahävikki. Kuluttajahävikin puolittaminen vähentäisi ilmastopäästöjä vain 2 % siinä missä eläinkunnan tuotteet kattavat 66 % ruokavalion ilmastovaikutuksista (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta 2019, RuokaMinimi-hanke).
Ehdotus: Edellä mainituista syistä lihankulutuksen vähentäminen tulisi nostaa keskeisempään rooliin Erityistavoite 9:ssa.
Kritiikki: Tarveanalyysi ei juuri huomioi eläinten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tarpeita. Nykytiedon valossa eläinten mahdollisuudet lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamiseen ovat keskeisiä niiden hyvinvoinnille. Tuotantoeläinten kohdalla lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamista rajoittavat ja uhkaavat erityisesti liian pienet tilavaatimukset, liikkumisen rajoittaminen (mm. emakkohäkit ja parsinavetat) sekä eläinmäärät ja kasvatustiheys.
Ehdotus: Eläinsuojelulainsäädäntöä tulee uudistaa eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet edellä. Tällä hetkellä odotetaan hallituksen esitystä uudeksi eläinsuojelulaiksi, mutta tietojen perusteella se on jäämässä käyttäytymistarpeiden osalta kansainvälisesti heikoksi. Suomessa tulisi vähimmillään ennakoida Euroopan komission valmistelussa oleva Euroopan laajuinen häkkikasvatuskielto ja kieltää laissa emakkohäkit, parsinavetat ja muu eläinten häkkikasvatus. Samoin eläinten hyvinvointikorvauksissa tulee huomioida ja ennakoida tuleva häkkikasvatuskielto ja nostaa hyvinvointikorvausten myöntämisen vaatimuksia.
3.2. Katsaus ympäristö- ja ilmastoarkkitehtuuriin
Kritiikki: Maa- ja metsätalousministeriö esittää kansallisessa CAP-luonnoksessaan ympäristökorvausten vähentämistä 10 miljoonilla euroilla. Moni ympäristötoimi, joka on aikaisemmin ollut ympäristökorvausten piirissä, on nyt siirtynyt ehdollisuuteen sekä EKO-järjestelmään. Ne ovat kuitenkin heikompia ja vähemmän sitovia, kuin aikaisemmat ympäristökorvaukset ja viherryttämisen tuet. Näin rahaa ollaan laittamassa tehottomiin toimiin.
CAP-luonnoksessa ei löydy selviä ympäristötavoitteita vastaamaan ilmastonmuutokseen, ei-intensiivisen maatalouden ylläpitämien luontotyyppien uhanalaisuuteen ja vesistöjen hyvinvoinnin varmistamiseksi. Erityisesti tulevan CAP kauden päästövähennys on riittämätön siihen nähden, mitä tarvitaan pidemmällä aikavälillä osana vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta. Myöskään tarvittavia keinoja siihen, miten koko ruokaketju voitaisiin tehdä kestävämmäksi ja edistää terveellisempää, kasviperäistä ruokavaliota, ei ole esitetty.
Ehdotus: EU:n ja kotimaiset maataloustuet ovat yhteensä noin kaksi miljardia euroa vuodessa, jotka menevät joka tapauksessa tuottajille, ja tulevan CAP:n tulee tukea ympäristötekoja tekeviä viljelijöitä eniten. Ehdollisuus tulee olla toiminnan pohjalla, jonka kanssa ympäristökorvaukset ja EKO-järjestelmä antavat tukea tehokkaille ja viljelijöitä palkitseville ympäristötoimille. Rahaa ympäristökorvauksiin voi lisätä siirtämällä luonnonhaittakorvauksista ja suorista tuista.
CAP:n viiden vuoden suunnitelman lisäksi täytyy olla uskottava ja sitova pidemmän aikavälin suunnitelma maatalouden päästöleikkauksiin ja muihin ympäristötoimiin, jotta viljelijät voivat luottaa saavansa taloudellista hyötyä ympäristötoimista jatkossakin.
Kritiikki: Luomutuotannon tavoitteiksi ei ole avattu 2023–2027 rahoituskauden tavoitetta, vaan pelkästään vuoden 2030 tavoite.
Ehdotus: Luomuviljellyn ja luomuvalvonnassa olevan pinta-alan tavoitteeksi tulee Suomessa asettaa 25 % vuoteen 2027 mennessä ja että tavoite vuodelle 2027 tulisi kirjoittaa auki. Vuoteen 2030 mennessä tavoitteen tulisi olla vähintään 30 %. Tavoitteen tulee olla isompi kuin EU:n tavoitteen, koska Suomessa luomupellon osuus on jo nyt yli EU:n keskiarvon.
4.1 Määritelmät
Mistä on kyse: Luonnoksessa peltometsäviljelyn määritelmä on seuraava: ”Peltometsäviljelyn aloilla voi olla puita tuulensuojaistutuksina pellolla. Tällöin puut on istutettava yhden taimirivin suoriin riveihin. Kasvulohkolla voi olla korkeintaan yksi rivi tuulensuojapuita. Puiden tulee olla lehtipuita.”
Kritiikki: Luonnoksen määritelmä rajoittaa viljelijöiden mahdollisuuksia harjoittaa monipuolisempaa, ympäristöhyödyiltään merkittävämpää peltometsäviljelyä.
Ehdotus: Viljelijöiden tulee voida istuttaa myös pensaita, ei pelkästään puita, eikä pidä asettaa suoran yhden rivin vaatimusta. Kasvirivissä tulee saada olla useampia rinnakkaisia kasveja ja istutuksen tulee pystyä seuraamaan maanpinnan muotoja, jolloin sekä tuulen että vedenvirtailusta johtuvan eroosion estämisen vaikutus on voimakkain. Puu- ja pensasistutusten tulisi voida olla mahdollisimman monimuotoisia, eikä siksi pelkkien lehtipuiden salliminen ole tarkoituksenmukaista.
4.2. Ehdollisuus
Mistä on kyse: Ehdollisuus on EU:ssa tehty kompromissi kaikille tuottajille pakollisista toimista. Ehdollisuus koostuu hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (GAEC, good agricultural and environmental condition) sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista (SMR).
Kritiikki: Ehdollisuuden nostoa CAP-luonnoksessa on perusteltu sillä, että se kompensoi ympäristökorvausten laskua. Sitoumukset ovat kuitenkin yksivuotisia, laadullisesti huonompia kuin ympäristökorvauksia, jonka vuoksi ympäristötoimien siirtäminen ehdollisuuden piiriin ei riitä. Ehdollisuudesta ei myöskään makseta tuottajille, mikä on maatilan näkökulmasta epämotivoivaa, jos halutaan palkita ympäristötoimista.
Ehdotus: Toimenpiteiden kunnianhimoa tulee nostaa ja tehdä niistä sitovampia siirtämällä niitä esim. ympäristökorvausten piiriin. Ehdollisuuden tulee toimia pohjana, jonka lisäksi viljelijöillä on mahdollisuus saada tukea ympäristövaikutuksiltaan merkittävämpiin toimenpiteisiin.
GAEC 1: Pysyvän nurmen viitesuhde
Kritiikki: Luonnoksen mukaan pysyvän nurmen osuuden viitesuhde ei saisi laskea yli 5 % vuoden 2018 tasosta.
Ehdotus: Ympäristön kannalta tärkeää on, ettei tämä viitesuhde kansallisella tasolla laskisi ollenkaan.
GAEC 2: Kosteikkojen ja turvemaiden suojelu viimeistään vuonna 2024/2025 alkaen
Mistä on kyse: Maatalouden päästöistä yli puolet syntyy turvemaiden viljelystä. Ehdotuksessa vuoden 2022 jälkeen maatalousmaaksi muusta käytöstä raivaamalla tai muilla keinoilla otettu turvemaa-alue on oltava pysyvästi nurmella. Raivatun alan nurmipeitteisyys vähentää kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna siihen, jos ala olisi yksivuotisten kasvien viljelyssä.
Kritiikki: Toimenpiteet turvemaiden päästöjen vähentämiseen eivät ole riittäviä, sillä uusista raivioista aiheutuvat päästöt jarruttavat maatalouden kokonaispäästöjen laskua. Nykyinen CAP-luonnos mahdollistaa tuen jo raivatuille tukikelvottomille pelloille. Vuonna 2022 turvemaiden raivaukseen tulee huippuvuosi, kun viljelijät saavat vielä tukea näiden peltojen viljelyyn myös yksivuotisilla kasveilla.
Ehdotus: Viljelijöille tulee olla kannustimia saada turvepellot pois maatalouskäytöstä ja mahdollisuuksien mukaan ennallistaa niitä. Uusille raiviopelloille ei tule myöntää maataloustukia ja nykyisille turvepelloille tulee ohjata riittävä ympäristönsuojelu. Turvepeltojen ennallistamiseen kosteikoiksi tai metsittämiseen tulisi myös saada tukea. Kosteikkoviljely turvemailla vähentäisi merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä. Tähän CAP-luonnoksessa ei ole esitetty lainkaan tukia.
GAEC 4: Vesistöjen varrella vähintään 3 metrin levyinen suojakaista, jolla ei käytetä kasvinsuojeluaineita eikä lannoitteita
Kritiikki: Vähintään 3 m suojakaista vesistöihin ei ole riittävä kaikille pelloille, sillä se ei monissa paikoissa estä ravinnevalumaa tarpeeksi vesien kunnon suojelemiseksi.
Ehdotus: Vesistöjen varteen sijoittuvien kaltevien peltolohkojen suojakaistojen tulisi olla viiden metrin levyisiä. Vesiensuojelun ja peltoluonnon monimuotoisuuden kannalta keskeistä on, että myös kaikkien ojien ja valtaojien varteen tulee jättää riittävät muokkaamattomat suojakaistat.
GAEC 6: Maanmuokkauksen hallinta maaperän köyhtymisvaaran ja eroosion vähentämiseksi
Mistä on kyse: Kaikilla vesistöjen varrella sijaitsevilla maatalousmaalohkoilla on oltava GAEC 4:n mukaisesti muokkaamaton kasvipeitteinen vähintään 3 metrin suojakaista. Jos vesistön varren lohkolla tai lohkon osalla kaltevuus on Manner-Suomessa vähintään 15 % ja Ahvenanmaalla vähintään 10 % vaatimuksen laiminlyönnistä aiheutuisi suurempi seuraamus kuin niille viljelijöille, joilla ei ole kaltevaa lohkoa tai sen osaa vesistön varrella.
Kritiikki: 15 % kaltevuusvaatimus on niin korkea, ettei sillä ole käytännön vaikutusta. Kaltevilta pelloilta vesistöihin päätyvä ravinne- ja kiintoainekuorma voi suurten sateiden aikaan olla hyvin suurta ja sitä on vesistöjen hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi kyettävä kaikin keinoin vähentämään.
GAEC 7: Vähimmäismaanpeite paljaan maan välttämiseksi ajanjaksoina, jotka ovat herkimpiä
Kritiikki: Raskaan maanmuokkauksen vähentäminen ja kasvipeitteestä paljaan maan osuuden minimointi ovat ympäristön kannalta lähtökohtaisesti hyviä asioita. Kuitenkaan ehdotetut osuudet eivät käytännössä ole toimivia. Ehto pakottaa myös kevytmuokkaamaan tiloilla, joilla kyntäminen on syystä tai toisesta tarpeen ja joilla on pysyviä nurmia.
Ehdotus: Syysmuokkauksen ala tulee suhteuttaa koko tilan peltoalaan. Lisäksi muokkauksessa tulisi huomioida alueellisia erityispiirteitä. Esimerkiksi vesistöjen varsille sijoittuvien peltolohkojen kevyempi muokkaaminen on aiheellista.
GAEC 8: Viljelykierto peltomaalla, paitsi vedenalaiskasvit
Kritiikki: Maaperän hoitamiseen tulee soveltaa todellista viljelykiertoa ja vaatimus kolmesta eri kasvilajista on siten riittämätön.
Ehdotus: Viljelyn monipuolistamiseksi monen eri kasvilajin vaatimuksen lisäksi ehtona voisi olla, että lohkoilla tulee kasvattaa selvästi erityyppisiä kasveja eri vuosina.
GAEC 9: Tuottamattomat alat
Mistä on kyse: Luonnoksessa esitetään, vähintään 4 % ja enintään 10 % tilan peltoalasta tulee olla joko kesantoa tai GAEC4:n mukaisia muokkaamattomia kasvipeitteisiä vähintään 3 metrin suojakaistoja, joilla ei saa käyttää kasvinsuojeluainetta eikä lannoitetta.
Kritiikki: EU:n Biodiversiteettistrategian mukaan vähintään 10 % maatalousmaasta tulisi varata monimuotoisuutta tukeville maisemapiirteille. Komission ehdotuksessa ekojärjestelmiksi esitetään sama 10 %:n vähimmäisala.
Ehdotus: Monimuotoisuutta tukevien maisemapiirteiden vähimmäisalan tulisi olla vähintään 10 %. Lisäksi Suomen luonnokseen tulee sisällyttää mm. ei-maataloustuotannossa olevat puut, lammet ja pensasaidat, jotka lisäisivät merkittävästi maatalousympäristön monimuotoisuutta ja tulisivat olla maisemapiirteissä mukana.
5.1.3 Ekojärjestelmä
Mistä on kyse: Ekojärjestelmiin sisältyy Suomessa seuraavat toimenpiteet: talviaikainen kasvipeite, luonnonhoitonurmet, viherlannoitusnurmet sekä monimuotoisuuskasvit. Viljelijä voi valita näistä toimenpiteistä yhden tai useamman, tai päättää, että ei toteuta mitään näistä toimista, eikä siten liity ekojärjestelmään.
Kritiikki: Ekojärjestelmiin ehdotettu 12,5 %:n rahoitus pilarin I suorista tuista on riittämätön, kun verrataan viherryttämiseen viime ohjelmakaudella käytettyyn 30 %:iin, parlamentin ehdottamaan 30 %:iin ja neuvoston ehdottamaan 25 %:iin.
EKO-järjestelmän tuet ovat yksivuotisia, mikä ei sitouta tuottajia riittävästi pitkän tähtäimen ympäristötoimiin. Komissio on myös luonut kattavan listan syventävistä käytännöistä, joita ekojärjestelmän kautta suositellaan tukemaan, kuten agroekologiset viljelymenetelmät, agrometsäviljely ja High Nature Value -maatalous. Näitä käytäntöjä ei ole sisällytetty laisinkaan Suomen CAP:n ekojärjestelmään.
Ehdotus: Keskeisimmät ympäristötoimet tulee siirtää ympäristökorvausjärjestelmään, ja ekojärjestelmään tulee sisällyttää syventäviä käytäntöjä. Ekojärjestelmiin tulee ohjata riittävä rahoitus.
Ekojärjestelmä 1: Talviaikainen kasvipeite
Kritiikki: Luonnoksessa talviaikaiseksi kasvipeitteeksi luetaan sänki, jopa syksyllä glyfosaatilla käsitelty sellainen. Tämä ei ole todellinen kasvipeite.
Ehdotus: Tuen piiriin tulee voida lukea vain todellinen vihreä kasvipeite, ei sänkeä. Alueilla, joilla vesistöjen tilaan merkittävimmin vaikuttava paine on rehevöityminen, tulisi varmistaa vähimmäispinta-ala pelloille, joilla talviaikaisen kasvipeitteisyyden toimenpidettä käytetään. Lisäksi vesistöjen varteen sijoittuvilla eroosioherkillä peloilla talviaikaisen kasvipeitteen tulisi lähtökohtaisesti olla pakollinen toimenpide.
Ekojärjestelmä 2: Luonnonhoitonurmet
Mistä on kyse: Luonnoksessa kasvuston tulee koostua kyseisenä vuonna tai aiemmin kylvetyistä monivuotisista nurmikasveista (heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit). Laidunnus ja sadonkorjuu on sallittua. Koska ekojärjestelmässä on kyseessä yksivuotinen toimi, ei syyskasvien kylvö luonnonhoitonurmelle nykyiseen tapaan 15.7. jälkeen ole mahdollista.
Kritiikki & ehdotus: Emme kannata muutosta, joka estää muokkaamisen ja kylvön syyskylvöisille kasveille, koska syyskylvöisillä kasveilla saadaan monipuolistettua viljelykasvivalikoimaa ja sitä kautta viljely-ympäristön monimuotoisuutta, jolloin luonnonhoitonurmien käyttämiselle asetetut tavoitteet eivät vaarannu.
Ekojärjestelmä 3: Monimuotoisuuskasvit
Mistä on kyse: Luonnoksessa ehdotetaan, että monimuotoisuuskasvien kasvuston tulee koostua pölyttäjä-, maisema-, riista-, niitty- tai peltolintukasveista, jotka on kylvetty kyseisenä vuonna. Siemenseoksessa on oltava vähintään kahta pölyttäjä-, maisema-, riista-, niitty- tai peltolintukasvien ryhmän kasvia, lukuun ottamatta pölyttäjä- ja maisemakasveja, joista erikseen säädettäviä kasveja voidaan kylvää myös puhtaana kasvustona.
Kritiikki: Yksi kasvilaji ja myös kaksi kasvilajia on aivan liian vähän, pitää olla useampia aina, jotta monimuotoisuushyötyjä todella saadaan aikaan.
Ehdotus: Kasvilajeja tulee aina olla vähintään kolme. Myös muiden kuin niittykasvien luettelossa olevien kasvien monivuotiset kasvustot tulee olla mahdollisia. Esim. sinimailanen, valko- puna- ja alsikeapila sekä heinäkasvit ovat tyypillisesti parhaimmillaan useampivuotisina kasvustoina. Joka vuosi muokkaaminen ja kylväminen ei kasvata ruokamullan pieneliötoiminnan, erityisesti lierojen, monimuotoisuutta ja runsautta. Useamman vuoden kasvusto tuottaisi parempaa tulosta.
Kasvinsuojeluaineiden käyttökielto on tärkeä ja tarpeellinen, erityisesti tarhamehiläisten ja kaikkien luonnossa mettä ja siitepölyä hyödyntävien hyönteisten kannalta.
5.1.5. Tuotantosidonnainen tulotuki
Mistä on kyse: Tuotantosidonnaisen tulotuen kokonaisuus kohdennetaan maidolle, naudanlihalle ja lammas- sekä vuohitaloudelle sekä tärkkelysperunalle ja tietyille muille erikoiskasveille peltokasvien viljelyssä.
Kritiikki: Nykyinen maataloustuotannon tukijärjestelmä tukee eläinmäärien kasvattamista, vaikka eläinten hyvinvoinnin, ilmaston ja zoonoottisten pandemioiden kannalta päinvastainen suuntaus on tarpeen. Keskeinen ongelma on maataloustuet, jotka kannustavat pitämään sekä peltoalan että kotieläinten määrän suurena. Punaisen lihan kulutus on kääntynyt laskuun, mutta maataloustukien tasot eivät heijasta muutosta. Kulutuskäyttäytymisen ei anneta ohjata alaa.
Ehdotus: Kotieläintuotantoon ei tule suunnata tukia kompensoimaan kuluttajakäyttäytymisestä aiheutuneita muutoksia. Tukijärjestelmää tulisi uudistaa niin, että eläinten kasvatustiheys pienenisi ja ylipäänsä eläinmäärät vähenisivät. Tätä kehitystä voitaisiin tukea esimerkiksi asettamalla tilakohtainen tukikatto eläinmäärälle, jotteivat eläinmäärät ainakaan kasvaisi. Tuottajille tulee tarjota tukea siirtymässä esim. kasviproteiinien tuottamiseen.
5.2.1.1. Ympäristökorvaukset
Kritiikki: Ympäristökorvauksiin varattu budjetti vaikuttaa alijäämäiseltä. Suomen CAP-suunnitelman erityistavoitteissa kuvatut tavoitteet ja toimenpiteiden yksityiskohdat sekä budjetti ovat ristiriitaiset ympäristökorvausten osalta.
Ympäristösitoumuksen toimenpiteisiin sisältyy yksitoista eri vaihtoehtoa, joista ympäristösitoumuksen antavan viljelijän on valittava kaksi. Yhdestätoista valinnaisesta toimenpiteestä 7 on suoraan jonkin teknisen laitteen tai jopa lakisääteisen vaatimuksen toistoa. Tämä ei takaa ympäristön paranemista. Ympäristösitoumuksen tilakohtaiset yleiset vaatimukset kuuluisivat ennemmin ehdollisuuteen.
Ehdotus: Ympäristökorvauksille on varattava tarvittavat määrärahat. Rahaa voidaan siirtää esimerkiksi erilaisten koneiden hankinnasta toimenpiteisiin, joilla on tutkitusti todettuja ympäristöhyötyjä. Ympäristösitoumuksen valinnaiset toimenpiteet tulisivat olla huomattavasti kunnianhimoisempia ja ympäristöä aidosti hyödyttäviä.
Kritiikki: Aikaisemman CAP-kauden ympäristökorvauksen ehtona olleista fosforin lannoitusrajoista ollaan uudessa luonnoksessa luopumassa.
Ehdotus: Saman tasoiset fosforirajat ovat siirrettävä kansalliseen säätelyyn CAP tukikauden alussa. Ilman toimenpiteitä luonnoksen lainsäädäntö johtaa moninkertaiseen fosforiyliannostukseen ja lisää ravinnevalumia vesistöön.
CAP:ssa on turvattava rahoitus myös maatalouden ravinnevalumaa nopeasti ja tehokkaasti leikkaaville maanparannustoimille: kipsille, rakennekalkille ja kuitulietteelle. Näille toimenpiteille ei luonnoksessa ole rahoitusta.
5.2.1.2. Luonnonmukaisen tuotannon korvaukset
Luomukotieläinkorvaus
Ehdotus: Eläinyksikkövaatimus ei saa olla yli 0,5 eläinyksikköä hehtaaria kohti, sillä se sotisi luomutuotannon periaatteita vastaan. Luomukotieläintuen tulee kannustaa tasapainoiseen tuotantoon siten, että kotieläintiloilla on kohtuullinen eläinmäärä suhteessa pinta-alaan. Mitä enemmän eläintiheys tiloilla kasvaa, sen suuremmaksi muodostuvat riskit ylilaidunnukselle, pistemäiselle ravinnekuormitukselle ja rehuomavaraisuuden vaarantumiselle.
Erityistavoitteet ja määrärahojen riittävyys
Mistä on kyse: Suomen CAP-suunnitelman erityistavoitteissa kuvatut tavoitteet ja toimenpiteiden yksityiskohdat sekä budjetti ovat ristiriitaiset luomutuotannon osalta. Suomi on asettanut luomualalle 20 prosentin pinta-alatavoitteen vuoteen 2027 mennessä. Lisäksi CAP-suunnitelman erityistavoitteissa todetaan luonnon monimuotoisuuden suojelun osalta, että luonnonmukainen tuotanto edistää maatalousluonnon monimuotoisuutta, koska tuotannossa ei käytetä synteettisiä kasvinsuojeluaineita. Lisäksi etenkin luomukotieläintilojen on tutkitusti todettu olevan suotuisia maatalousympäristön linnustolle.
Kritiikki: Budjetti vaikuttaa alijäämäiseltä. Luomun kasvutavoitteisiin ei tulla pääsemään, koska määrärahat eivät tule riittämään luomutuotannon tasaiseen kasvuun. Myös IFOAM Organics Europen selvitys vahvistaa, että määrärahoja on varattu liian vähän suunnitellun kasvun toteuttamiseksi.
Suomen suunnitelmat sotivat myös EU:n Pellolta pöytään- ja biodiversiteettistrategioiden tavoitteita vastaan. Tavoitteena on kasvattaa luomuviljeltyä pinta-alaa EU:n alueella 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Ehdotus: Luomulle on varattava tasaiseen kasvuun tarvittavat määrärahat.
5.2.1.3. Eläinten hyvinvointikorvaukset
Ehdotus: Eläinten hyvinvointikorvaukset tulisi nykyistä selvemmin suunnata tulevaisuuteen: hyvinvointisitoumusten tarkoitus ei saa olla nykyisenlaisen tuotannon ylläpito hyvinvointikorvausten avulla, vaan sitoumuksilla ja tuilla tulisi ohjata sellaisiin toimenpiteisiin, jotka entisestään parantaisivat tuotantoeläinten hyvinvointia. Tällaisia parannuksia olisivat esimerkiksi naudoilla vierihoito tai imettäjälehmät, sioilla ulkoilu, broilereilla hitaampien ja terveempien hybridien käyttäminen ja munijakanoilla tilavaatimusten väljyys sekä häkki- ja verkkopohjakasvatuksen kieltäminen. Hyvinvointikorvauksissa tulisi vähimmillään ennakoida Euroopan komission valmistelussa oleva Euroopan laajuinen häkkikasvatuskielto ja nostaa hyvinvointikorvausten myöntämisen vaatimuksia.
Eläinten hyvinvoinnin mittarit eivät saisi olla pelkästään ympäristöön tai sairauksien puutteeseen perustuvia asioita. Nykytiedon valossa eläinten mahdollisuudet lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamiseen ovat keskeisiä niiden hyvinvoinnille. Esimerkiksi munintakanaloissa tulisi voida mitata eläinten hyvinvointia myös eläinlähtöisillä mittareilla, ei ainoastaan ilman laatua mitaten. Samoin broilereilla tulisi mitata esimerkiksi virikkeiden käyttöä ja eläinten aktiivisuutta pelkkien sairauksien mittaamisen sijaan.
5.2.3.4. Ei-tuotannolliset investoinnit
Mistä on kyse: Luontopohjaisten ratkaisujen lisääminen on tunnustettu EU:ssa tärkeäksi menetelmäksi vastata ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin. Ei-tuotannollisissa investoinneissa on aito mahdollisuus lisätä luontopohjaisten ratkaisujen määrää myös Suomessa, joiden avulla voidaan vastata moniin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin.
Kritiikki: Maatalouskosteikkojen perustamiseen osoitettu määräraha ja tavoiteltu pinta-ala on hyvin pieni. Kosteikot vähentävät ravinne- ja kiintoainekuormitusta, parantavat valuma-alueen vesienhallintaa sekä lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
Ehdotus: Kosteikot ovat pitkäaikaisia vesiensuojeluratkaisuja ja siksi niiden määrän huomattava lisääminen on tärkeää. Maatalouskosteikkoihin käytettävä peltopinta-ala tulisi myös lukea kokonaispeltoalaan, johon on mahdollista saada muuta tukea. Tämä kannustaisi viljelijöitä lisäämään kosteikkojen määrää.
